Blogi on edelleen itselleni tärkeä henkireikä ja pitkäaikaisin työpaikkani. Bloggaamisen alussa missionani oli sivistää ihmisiä täydellisten farkkujen löytämisestä. Vuodet kuluivat ja materialististen asioiden rinnalle ja yli nousivat ihan muut arvot. Tänä päivänä missioni onkin inspiroida etenkin nuorempia naisia toteuttamaan rohkeasti omia unelmiaan ja olemaan suoraselkäisesti, häpeilemättä ja muiden mielipiteistä välittämättä omia itseään. Etenkin lasikattojen rikkominen, tasa-arvon edistäminen ja naisten aseman parantaminen työelämässä sekä taloudellisesti ovat sydäntäni lähellä.

Olen törmännyt elämäni varrella todella paljon ennakkoasenteisiin. Minua on aliarvioitu ja väheksytty etenkin taustani sekä ulkonäköni vuoksi. Olimme perheemme kanssa venäjänkielistä vähemmistöä Virossa asuessamme ja maahanmuuttajia Suomeen muutettuamme. Moni ennestään tuntematon ihminen on suorastaan hämmentynyt kertoessani kympin todistuksesta, tuotantotalouden opinnoistani tai kahden firman pyörittämisestä. Moni on luullut, etten edes puhu suomea! Olen halunnut näyttää kaikille epäilijöille ja todistaa heidän olevan väärässä.

Onneksi elämän varrelle mahtuu myös kannustavia ihmisiä. Äidinkielen opettajani toimi suosittelijana ensimmäiseen kesätyöpaikkaani ja blogini suosio rakentui aluksi vahvasti kollegojen avun varaan. Noudatan elämässäni periaatetta hyvien tekojen kierrättämisenä – karma kyllä muistaa. Tärkeä oppi elämäni varrella onkin ollut, että muiden menestys ei ole koskaan itseltään pois. Tämän tajuttuani olen opetellut pois kateuden tunteista. Pyrin oppimaan muilta ihmisiltä ja auttamaan aina kun voin.

Rohkeuden ja itsensä toteuttamisen esteenä on yleensä pelko epäonnistumisesta. Koen vahvuudekseni erityisesti häpeilemättömän asenteeni muiden ihmisten odotuksiin ja yleiseen paheksuntaan. Minulla onkin tatuoituna sormissani mottoni “IHASSAMA”. Tämä on muistuttamassa itseäni elämän vastoinkäymisiin suhtautumisesta. Koskaan ei voi onnistua, jos ei edes yritä.

– Nata